Ajatuksia heittopituudesta

Heittopituuden täytyy olla frisbeegolfin kiinnostavin aihe, vaikka esimerkiksi lajin vaikutus kansanterveyteen ja hyvinvointiin on paljon tärkeämpää. Jopa pelituloksissa heittopituuden merkitys on selvästi tarkkuutta, toistettavuutta ja lähipeliä vähäisempi.

Silti lähes kaikki pelaajat haluavat heittää pidemmälle. Joten, mistä pitkä heitto syntyy, ja mitä se vaatii?

Mikä saa kiekon lentämään kauas?

Pitkä heitto on monen tekijän summa. Osa tekijöistä on heittäjän vastuulla, ja loput riippuvat olosuhteista.

Heittäjä antaa kiekolle nopeuden, asennon ja suunnan. Mitä kiekolle sen jälkeen tapahtuu, riippuu enimmäkseen tuulesta, kiekon ominaisuuksista ja maaston korkeuseroista.

Pituusheitto

Pituusheitto on frisbeegolfin alalaji, jossa kiekkoa pyritään liidättämään mahdollisimman pitkälle, tarkkuudesta välittämättä. Pituusheiton heittolinja on ns. taivasantsa, jonka tarkoitus on tehdä kiekon liitovaiheesta mahdollisimman pitkä.

Kun sopivan vakauden omaava kiekko heitetään riittävään alamäkeen, se voi lentää painovoiman (ja tuulen) avustamana hidastumatta ja suoraan, lähes loputtomasti. Pituusheitossa kiekko pyritään heittämään antsassa ja negatiivisessa kohtauskulmassa ylös "mäen laelle", josta se ihannetilanteessa jatkaa lentoaan kuin se olisi heitetty "mäen laelta" alamäkeen, eli koko loppumatkan suorassa liidossa.

Tämä heittolinja, ja muut pituusheiton erityispiirteet, kuten lähtönopeutta mahdollisesti kasvattava kieppi, voivat lisätä maksimaalisen golfheiton pituuteen tasamaalla ja tavallisissa tuulioloissa jopa 25% (arvion pohjana Frisbeegolfin pituusheiton SM 2022 -karsinta ja semifinaalit).

Lähtönopeus mittarina

Alhainen toistettavuus ja olosuhteiden suuri painoarvo tekevät heittopituudesta varsin huonon mittarin, kun puhutaan heittäjän suorituskyvystä. Kiekon lähtönopeus sen sijaan on olosuhteista riippumaton ja antaa hyvinkin vakaata tietoa heittäjän pituuspotentiaalista.

Internetin pitkät heitot luovat mielikuvaa, jossa reilun 120 metrin (400 jalkaa) heitto olisi lyhyt. Todellisuudessa tällainen heitto edellyttää, että fyysiset ominaisuudet tai heittotekniikka ovat erinomaisella tasolla, tai että molemmat ovat vähintäänkin hyvällä tasolla. 120 metrin tasamaan heitto vaatii n. 90 km/h (56 mph) lähtönopeuden.

Nopean heiton ainekset

Jotta kiekko lähtisi kädestä nopeana, on myös heittävän käden liikuttava nopeasti. No, asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen, eikä kyse ole pelkästä kädestä. Heiton liikesarja on varsinkin rystyheitossa pitkä, joten se tarjoaa useita mahdollisuuksia energian hukkaamiseen ja liikkeen ennenaikaiseen hidastumiseen.

Nopea heitto vaatii, että keho on mahdollimman rento, mahdollisimman pitkään. Rento ei tarkoita löysää tai heikkoa vaan sitä, että käytämme vain niitä lihaksia mitä kulloinkin liikkeeseen tarvitaan, vain sen ajan kuin niitä tarvitaan. Ylimääräinen, tai liian pitkään kestävä lihasjännitys hidastaa meitä.

Tarvitsemme myös tilaa ja aikaa kiihdytykselle, eli liikkuvuutta. Emme halua törmätä seinään kesken kiihdytyksen vain siksi, että jokin kehon liikeradoista on rajoittunut. Suosittelen liikkuvuuden kehittämiseen Suomen Frisbeegolfliiton julkaisemaa opasta: Dynaamisen liikkuvuusharjoittelun opas frisbeegolfaajalle.

Lisäksi tarvitsemme voimaa ja tasapainoa. Voimaa, jotta voimme kiihdyttää kehomme osia, ja tasapainoa, jotta uskallamme liikkua rennosti ja hyödyntää laajoja liikeratojamme hyvää maakontaktia vasten.

Lopputulos

Ainekset ovat valmiina, mutta missä on resepti? Pelkkä äkillinen kiskaisu ei riitä, vaan kyseessä on monivaiheisen raketin kaltainen peräkkäisten ja päällekkäin menevien kiihdytysten summa (Leppilahti, 2019).

Heiton suoritusvaiheen ajoitus tähtää karkeasti ottaen alhaalta ylös ja ytimestä ulos suuntautuvaan rytmiin. Emme halua heittää kovempaa, vaan kuten ruoska, haluamme rullautua auki, vähentää liikkuvaa massaa ja säilyttää kerätyn liike-energian, kunnes mahdollisimman suuri osa siitä on siirtynyt kiekkoon.

Nopea heitto on ihanne, joka suojaa meitä liialta voimankäytöltä ja näin auttaa meitä harjoittelemaan oikein. Hyvällä onnella harjoituksen lopputuloksena on heitto, jota kommentoidaan sanoin: "olipa helpon näköistä!"